JUTTUHETKI ARSENIJ MÅRDIN KANSSA

Kuvanveistäjä Tommin takana: Keskustelu Arsenij Mårdin kanssa

Hobon aulassa on kukkaruukku, joka muistuttaa selkeästi keittiöpäällikköämme. Hänen karismansa, hänen energiansa ja sellainen tietty hiljainen auktoriteetti. Ruukku on samaan aikaan käytännöllinen, mutta myös hieman hassu, visuaalisesti mielenkiintoinen ja mahdoton ohittaa pysähtymättä. Sellainen esine kuin meille Hobolle kuuluukin. 

Kukkaruukun takana on Arsenij Mård, keraamikko ja kuvanveiston viimeisen vuosikurssin opiskelija, alun perin Pietarista kotoisin, mutta nyt hyvin juurtuneena Helsinkiin. Istuimme alas hänen kanssaan jutskailemaan teoksesta, Helsingistä ja siitä, mitä merkitsee rakentaa visuaalista perintöä yksi teos kerrallaan.

Arsenij, kerro hieman tarinastasi, ja mikä vetää sinut taiteen pariin?

Aloitin kuvanveiston 14-vuotiaana. Opiskelin myöhemmin Pietarin Taideakatemiassa, jossa meininki oli tiukkaa: tekninen tarkkuus oli kaikista tärkeintä. Soitin tuolloin selloa, ja siinä onkin hieman samantyyppinen kosketustuntuma: paine sormenpäissä  ja tavoite yksityiskohtaisuuteen. Ajattelen ehkä itseäni enemmän käsityöläisenä kuin niinkään taiteilijana sen perinteisessä mielessä. En ole kiinnostunut radikaalista tulokulmasta radikaalisuuden vuoksi. Minua kiinnostaa enemmän suhde visuaaliseen muistoon: sen kanssa työskentelyyn, löytämiseen ja siihen, mikä oikeasti on tärkeää.

Miten veistos Tommista syntyi?

Olin jo jonkin aikaa ajatellut teoksen tekemistä aulatilaan: jonkin sellaisen, joka huokuu läsnäoloa ja joka aktiivisesti nappaa ohikulkijan huomion. Kun Hobo tuli kuvaan, se tuntui unelmayhteistyöltä.

Ajatuksena oli yhdistää monta asiaa kerralla: käytännöllisyys, persoona, oikea tasapaino abstraktin ja figuratiivisen välillä. Jotain muotokuvan ja karikatyyrin välimaastosta: juuri sen verran, että Tommin energia välittyy, mutta sellaisella hauskalla twistillä, joka saa hymyilemään ilman, että tarkalleen tietää miksi.

Mitä Helsinki merkitsee sinulle?

Tulin tänne vuonna 2021, kun sota alkoi. Luonto oli se, mikä veti minut ensimmäisenä puoleensa: Etelä-Helsingin meri ja rantaviiva, sekä kalliot ja metsämaisemat nykyisen kotini ikkunan takana. Itse kaupunkiin asettuminen vei hieman pidempään.

Kasvoin Pietarin keskustassa, mahtipontisen kauneuden ympäröimänä: kauneutta kaupungin arkkitehtuurissa sekä kotini koristeellisten kattojen yksityiskohdissa. Siellä kiinnostukseni kuvanveistoon kunnolla alkoi.

Helsingin keskusta muistuttaa minua joiltain osin kodistani, vähän kuin pienoismallina: samaa arvokkuutta, pienemmässä mittakaavassa. Minulla on paljon odotuksia eri kaupungeille ja Helsinki täyttää ne omalla uniikilla ja hiljaisella tavallaan.

Miten koet paikallisen taidekulttuurin?

Minä olen kokenut paikallisen taidekentän koostuvan aivan omista koodistostaan. Radikaalin ja aktivistisen suuntaan on vetoa, ja kunnioitan sitä, mutta se ei ole se, mikä minua eniten puhuttelee. Minua ajaa käsityön huippuosaaminen. Sama keskittynyt kurinalaisuus kuin sellon soitossa tai pienten materiaalien kanssa työskentelyssä. Siinä ajatusmaailmassa tunnen olevani kotonani.

Palasin kuvanveiston pariin koulun tarjomien työskentelystudioiden avulla ja se teki tämänkin projektin mahdolliseksi. 

Olet viimeisellä vuosikurssillasi keramiikka-artesaanikoulutuksessa. Mitä koulun jälkeen?

En voi sanoa, että keramiikka olisi juttuni loppuelämäni, ja ajattelen, että se on ihan okei. Keramiikka on kuitenkin niin monipuolista ja sitä rakastankin. Joskus saatat tehdä lautasia ja seuraavana päivänä jotain tämän prokkiksen tyyppistä. Keramiikka pääsee yllättämään aina.

Haluaisin tehdä enemmän yhteistyöluonteisia projekteja sisustuksen ja kaupunkitilan parissa: veistoksia tiettyihin tiloihin ja esineitä, jotka kantavat paikan sielua. Teos Tommista alkoi ideana ja nyt se seisoo hotellin aulassa Helsingin keskustassa. Se tuntuu edelleen merkittävältä ja tällaisia toivoisin lisää.

Jos joku haluaisi kokea Helsingin sinun perspektiivistäsi, minne lähettäisit heidät?

Vinkkaisin nappaamaan pyörän ja ajamaan keskuspuiston läpi. Ehkä uimaan jossain. Oikeastaan vain hidastmaan ja antamaan kaupungin tulla luoksesi.

Arsenij Mård on helsinkiläinen keraamikko ja kuvanveiston opiskelija. Veistos Tommista sijaitsee Hobo Helsingin aulassa osoitteessa Kluuvikatu 4.